Olipa impi, ilman tyttö

Kave Luonnotar korea.

Ouostui elämätään,

Aina, yksin ollessansa avaroilla autioilla.

Laskeusi lainehille,

Aalto impeä ajeli.

Vuotta seitsemän sataa

Vieri impi veen emona

Uipi luotehet, etelät ,

Uipi kaikki ilman rannat.

Tuli suuri tuulen puuska

Meren kouhuille kohotti.

Voi, poloinen, päiviäni!

Parempi olisi ollut ilman impenä elää.

Oi, Ukko, ylijumala, käy tänne

kutsuttaissa!

Tuli sotka, suora lintu,

Lenti kaikki ilman rannat

Lenti luotehet, etelät

Ei löyä pesänsioa.

Ei! Ei! Ei!

Teenkö tuulehem tupani, alloillen

asuinsiani?

Tuuli kaatavi, tuuli kaatavi,

Aalto viepi asuinsiani.

Niin silloin veen emonen

Nosti polvea lainehesta.

Siihen sorsa laativi pesänsä

Alkoi hautoa.

Impi tuntevi tulistuvaksi

Järkytti jäsenehensä.

Pesä vierähti vetehen

Katkieli kappaleiksi

Muuttuivat munat kaunoisiksi

Munasen yläinen puoli

Yläiseksi taivahaksi,

Yläpuoli valkeaista

Kuuksi kummottamahan;

Mi kirjavaista tähiksi taivaalle,

Ne tähiksi taivaalle.

There was a beautiful maiden of the air,

Luonnotar, a daughter of nature,

who grew tired of her life,

of always being alone in the vast plains of the sky.

She descended into the sea,

where the waves impregnated her.

For seven hundred years

she drifted about as the water mother,

swimming north, swimming south

to all the shores under the skies.

Then a tremendous gust of wind

threw her up on the foamy waves.

Oh, poor me, and my life!

It would have been better to remain the Virgin of the Air.

O, mighty Ukko, supreme god, pass here by the one

who implores you!

A gull appeared, an agile bird.

It flew to all the shores of the skies,

it flew north, it flew south,

unable to find a place for nesting.

No! No! No!

Must I build my house in the wind, my living quarters on

the waves?

The wind would knock down my house,

the waves would carry away my nest.

At that moment the water mother

lifted her knee out of the waves.

There the gull made its nest,

and started hatching.

The maiden felt an ardent fire

shaking her limbs.

the nest fell into the water

and broke into pieces.

But the eggs changed into things of beauty:

the top of the shell

became the firmament;

the upper part of the egg white

the shining moon;

and the speckles turned into stars in the sky,

stars in the sky.